KANSANEDUSTAJIEN PALKKAPERUSTE


2006

 

Jos, kun kerran tavallisen työntekijän työsuoritusta painotetaan tuottavuuden mukaan, vaatien heiltä vastuuta tekemästään (tuottavuutta) niin on aivan luonnollista, että kansanedustajilta voidaan vaatia samaa.

Se mittari joka määrittelee eduskunnan "tehokkuuden" on kansan hyvinvointi.

Taloudellinen selviäminen (ei rikkaus vaan köyhyyden välttäminen) on eräs vahva hyvinvoinnin tekijä.

Se on mitattavissa, Suomessa mittaus on järjestetty jo toista sataa vuotta tehokkaasti ja luotettavasti Tilastokeskuksen myötä.

Tilastokeskus tuottaa melkoisen määrän vuosittain päivittyvää informaatiota joista yksi on kansalaisten keskitulo.

 

Se on tarkoituksenmukainen, selvä ja riittävän yksinkertainen mittari siitä miten kansalaisilla menee.

On merkittävä tasa-arvoisuuden osoitus, että kansanedustajien palkka sidotaan kansalaisten keskituloon!

 

Olkoon tämä sitten arvostuksen osoitus jos kansanedustajien palkka olisi kansalaisten keskitulo kerrottuna kahdella!

Sillä jää vielä "voiton puolelle". Koska kansanedustajille on suotu useita muita etuja rahapalkan lisäksi.

Tämä antaa edelleen "pyrkyä" hakeutua kansanedustajaksi jonka toimen tärkeimpänä motiivina tulee olla toiminta kansan; kaikkien kansanosien parhaaksi.


TAKAISIN