2006
Käydään vahvaa kannanottoa vastikkeettomasta tahi vastikkeellisesta kansalaispalkasta.
Näen ongelman siinä, että työnantajat eivät hyväksy työsuhteeseen kuin tietyt ehdot täyttäviä työntekijöitä. Työnantajan näkökulmasta ymmärrettävää.
Entä ne lukuisat ihmiset joilla ei ole edellytyksiä täyttää työnantajien vaatimuksia; joutuvatko he eläkkeelle pääsyyn asti "luukuttamaan" toimeentulonsa?
Vastuullinen työkansalainen pyrkii huolehtimaan omasta osastaan olla tarjolla työvoimaksi. Tämä tulisi korvata siten, että työtä aktiivisesti etsivä henkilö saisi kuitenkin säällisen toimeentulon; usein työhönpääsy ei ole henkilön halusta ja asenteista kiinni vaan jokin hänen työnhakutilanteessaan ei osu tarjolla oleviin toimenkuviin.
Mutta työnhakija on aktiivisesti tehnyt velvollisuutensa olla työmarkkinoiden käytettävissä.
Se tuottakoon tulosta: jos ei työllistymisessä niin ainakin toimeentulossa.
Täten aktiiviset työnhakijat saisivat korotettua päivärahaa erikseen määritellyn määrän - tämän pitää olla reaalista eikä "jokunen euro" vaan (2006 hintatasossa 100 - 150 € / kk) merkittävä summa jottei tarvitse jokaista elämisen euroa anoa luukulta.
- Aktiivisen työnhalun määritelmä:
Työnhakija on viimeisen 12 kk aikana pyrkinyt vähintään yhteen työpaikkaan.
- Aktiivisen työnhaun todentaminen:
Työnantaja kirjoittaa todistuksen jossa työnhakija tunnistettavasti on pyrkinyt johonkin työhön kyseessäolevalle työnantajalle olipa aloite työnantajalla - työpaikkailmoitus - tahi työläisellä - käynti yrityksen työhönotossa tms.
Todistuksella työvoimaviranomaiset myöntävät työnhakijatuen kyseiselle henkilölle seuraavaksi 12 kk ajaksi.
- Porkkanaksi:
Yhden 'voimassaolevan' työnhakutodistuksen myötä tulee edellämainittu peruslisäys. Mikäli työnhakutodistuksia on useampia samalle 12 kk jaksolle, työntekijälle myönnetään (esim.) 25 - 50 € lisäys työnhakukorvaukseen 6 kk ajaksi. Maksimilisä olisi (esim.) 10 työnhausta voimassa 6 kk ajan.
Näillä elämisen taso pysyy lähempänä minimipalkkatasoa. Ja ainahan voi tapahtua, että työllistyy..
Pääsy pitkäaikaistyöttömyyteen ei ole niinkään työhaluttomuus vaan työnantajien kasvaneet vaatimukset.