PELÄSTYIN..
..niin että heräsin!
Olin (unessani) Porvoossa Mannerheiminkadulla. Siinä jossa oli Helmer Karlsonin urheiluvälinemyymälä (jossa nyt uudisrakennuksena Säästöpankin rakennus).
Karlssonin ikkunassa oli näytteillä iso, komea moottoripyörä. Erikoinen. Jonka moottorin kolme sylinteriä olivat aivan takana, taaksepäin sylinterinkannet suoraan taakse melkein maan rajassa ja se oli hieno.
Ajattelin hakea oman moottoripyöräni: ZE-570 Suzuki T550J:n kotoa, vaikka että josko vaihtaisi?
Tosin siinä ajoradan ja jalkakäytävän välinen kallistettu kiveys josta kaupunkikatulehmukset kurkottelivat hämärtävänä rivistönä, oli vaikea paikka pysäköidä moottoripyörää. Olisi pahasti kallellaan ja saattaisi kaatua.
Sitten muistelin minne sen pyöräni olin jättänyt?
Mieleen tuli Kaivokatu? Ei... Ei 38. Eikä 9B... Kaivokatu 47? Oliko Juornaassa? En sitä mitenkään siten muistanut. Ei sielläkään... Hätäännyin! Pelästyin! Ja heräsin!
Olin miltei yöpaniikissa.
Ja kesti hyvän jonkin aikaa, ennenkuin tajusin; muistin: johh'...! Sehän oli myyty 1975 Helsingissä Harrin Autoon ostaessamme sen vaalean vihreän "TippaRellun";
[lapsenpaskanvihreän - kuten automyyjä sitä "kehui"] 2) Renault 4L Standar'in UCE-406.. Siis 40 vuotta sitten..
|
 |
|
Seisoi Hansatiellä pihassa monta turhaa vuotta... |
|
4) Naantalin leirintäalueella. E-kotelon voi erottaa jotenkin mittariston edessä |
|
3) "Ylinopeutta VT7:llä" (170-tie). Pokkarikuva vauhdissa... :-) |
|
Ne Cibiët! Os-La Auton konepihassa Hattulassa. Rapalikainen ! |
|
5) Katkojan kärjet - säätö ja välyys. Itselaukaisijalla ZENITH E |
Olin 'virittänyt'; customoinut pyöräni nimeten sen itse LFE-versioksi.
L: "jodi"ajovalot: ensin kokeilin Cibiën uutuutta jossa oli oma peili kaukovalolle ja polttimoina H1 ja H3. Ihan hyvä. paljon parempi kuin KYOTOn hehkulamppuvalo. Oliko peräti huimat 35 W per hehkulanka..
Sittten tuli HELLA H4.
Lisävilkut ja "parkkivalo" sivukylkien koteloihin kuin myös ja 12VDC pistoke telttavalolle. Takavalon oli FIAT-pienkuorma-auton takavalo jossa hopeateippiliuska korjasi/korosti mustan muovikotelon Bling-Bling'iksi...
Frame: kaatumaraudat sekä lisätavarateline ja stonga oli vaihdettu "clip'oneja" jäljittelevään yhtenäiseen /U\-mutkaohjaustankoon - mutta asensin sen väärinpäin, että se nosti ohjauskorkeutta ja/eli ajoasentoa mukavammaksi.
Org. mittaristo 'istui' todella hyvin siihen väliin.
E: kolme lisämittaria kotelossa mittariston yllä: VOLTTI[a heittävä] - KELLO - AMPPERImittarit. Ja BI-termomekaaninen lämpömittari. Vaihdoin myös mekaanisen kierroslukumittarin VDO:n sähköiseen. Joka on tuossa 'mittarikuvassani': "Ylinopeutta Hesan tiellä" 3).
Ja sähköpaneeli [pellistä väännetty ja mustateipattu nelikulmainen laatikko ohjaustangon keskellä]4) jossa VDO-nelivilkkukatkaisin, katkaisimet lisävaloille joista yksi oli sivuvaloparkki jonka kytkin oli sarjassa sivutuen varoitusvalon katkaisimen kanssa ja syttyi kun siten pysäköin.
Sekä kierrejohtoliitoksinen irrotettava suurenusmuovi'lasi' kartanlukuvalo päällä. Se syttyi irrotettaessa jos virta-avain oli ON.
Yläkulmissa oli kummankin puolen vilkkujen merkkivalot.
Ja kaiken kruunasi nappi laatikon alla: vaikka virta ei ollut päällä niin diodimatriisi päästi VOLTTImittarin näytön sekä mittarivalot siihen että kelloon (muttei AMPperimittariin!) nappia painamalla.
.
Nopeusvauhtimittarin ja kierroslukumittarin välissä ollut merkkivalo sai uuden elämä toimiessaan sivutuen (!) varoitusvalona..
Ja vielä BOSCHin sähköäänitorvet (2kpl) kaatumaraudoissa joiden - kai - pari Herziä eri tasoinen ääni sai ne kuulostamaan vihlovilta saaden kaveriltani Timiltä nimityksekseen "aivopora"!
Ja sitten jonkin aikaa talvella 1974 myös Cibiën H4-lisäajovalot päävalaisimen vieressä. [Nyt muotia HD-kuskien ja muidenkin pyörien kanssa - jopa laillisesti]
T500J vaihtui T550J:hin syyskuussa 1973.
Aloin niihin aikoihin seurustella ja Hän oli Helsingissä. Matka joutui sujuvasti Niemenmäkeen. Ja takaisin.
Saatoin ajella uudella pyörälläni pitkin etelä-Suomen poikin ihan vain moottoripyöräilyn ilosta. Olin töissä varaosamyyjänä Porvoon Os-La-Autossa Hattulassa. Se oli varsin maatalouteen painottuva kauppa jopa siten, että piharakennuksen autotallissa oli vielä SMK:n (Suomen Maanviljelijöiden Keskusliitto) kyltit joskin siellä "autofixari" teki käytetyistä uudennäköisiä aina moottoritilan lakkaamista myöten kiilteleviä.
Keskellä taloa oli automyymälä. BMC Austin Morris, Dodge, Range-Rover ja - Land- . Ja niiden varaosat. Minien kansipahvi oli suosikkiartikkeli. Loppukesästä enemmän terälappuja leikkuupuimureihin. Oli Sampoa ja BolinderMuktellens'iä. Syksyllä meni auran teriä.
Synergia oli hyvä moottoripyöräilyä ajatellen. Isossa huoltohallissa oli ajosillat nostureineen. Siinä sai Suzukin kätevästi käsityökorkeudelle näprättäväksi ja pestäväksi. Jos moottoripyörän pesee kunnolla siihen menee ja kuluu myös ainakin viisi (5) hammasharjaa tohjoksi.
Kun piha oli kesälämmin, sai siellä hoitaa huoltotoimet ilmavasti.
Olimme Timin kanssa jo sopineet, että Bensowin ja Suzukin takuu kattaa omahuollon toimet jo edellisten, T500J:n suhteen ja nyt myös minun T550J:n ja Timin "Vesipyssyn"; Suzuki T750J:n (oliko ZD-280 ) suhteen. Takuuanomuksia ei koskaan tarvittu.
Kerran mennessäni Hesaan Nimenmäkeen pikkuisessa lumisateessa (tietysti kesärenkain) en lumen alta havainnut raitiotiekiskoja joten kumipyörät kulkivat kiskoilla ja kallistuin kellahdin kyljelleni bussipysäkkiyleisön eteen. Punainen nahkapuku luisti oikein hyvin.. Oikeanpuoleinen lisävalo taipui kiinnikkeissään varsin taakse muttei rikkoutunut. No, pyörä pystyyn - se käydä röpsötteli jotenkin kutenkin - ja kiinni sarvista. Nolotti mutta menoksi . . .
Jossain vaiheessa kesää 1974 intouduin matkailuun. Lähdin Ruotsiin. Perinteistä reittiä Naantalista yli ja alas keski-etelä-Ruotsiin, paikkakuntaa en nyt miten muista. Siellä oli prätkäporukoiden kokoontumisajo mikä-lie-loppet..
Teltta kyllä mukana ja oleellisimmat matkavarusteet mutta kokoontumistilaisuus ei ollut suinkaan mukava.
Siinä lähinnä testattiin kuka on vahvin, kestävin. Nimittäin ohjelmanumeroina olivat sellaiset kuin polkupyöräily - täysissä ajovarusteissa kypärä päässä mummonpolkupyörällä hiekkakuoppaa ylös alas ympäri. Ja katsojilla oli hauskaa.. Sekä oman moottoripyörän työntäminen - täysissä ajovarusteissa kypärä päässä hiekkapolkuja edestakaisin. Ja taas katsojilla oli hauskaa. Varsinkin kun työntäjän prätkässä oli finski-kilpi ZE-570 - SFja 'ukko' pienen hennon sorttinen jaksaakseen kantaa edes punaista kokohaalariaan....
Ketään en tuntenut mennen - perillä - enkä tullen. Ilmeisesti en sanonut juuri muutamaa sanaa enempää mitä nyt laivapurserille jotain - seisovassa pöydässä en puhunut itsekseen..
Oli yksinäinen ja pikkuankea reissu. Joka olikin ensimmäinen, ainoa ja viimeinen omaehtoinen moottoripyöräily vierailla mailla.
Lopulta Suzukin 'kohtaloksi' tuli olla suurimman osan ajasta Hansatien parkkipaikalla pari kesää talvea.
Ja - kuten vihjeenomaisesti jo todettu vaihtua rinnakkaiskulkuneuvon Citroën 2CV:n ZGN-43 kera nippukaupassa TippaRelluun. Hyvikkeenä niistä yhteensä 9000 mk. Tipan hinta oli 14 400 mk. Loput säästörahoista. Ennenaikaan ihmisillä oli sellaistakin rahaa..
Kaupassa menivät myös erittäin viksun toimiva GranTurismo yksikokokypärä Lexania metaflake viheriän kimalteleva yhden koon erittäin mukava päähine "tarpeettomana" 6) - sekä samoin epämittatilauksena ostettu vahvan punainen valkosivuraitainen ajohaalari.
Joista ajovarusteissa tai niistä yleensäkään ei ole minusta lainkaan kuvaa.
Nostalginen sääli.
Ja muuten mitä tuote itse oli moottoripyöräksi se oli varsin hyvä (melkein maallikon määre). Sen paras oli sen moottori: 3-sylinterinen 2-tahti. Ja koska sen kampiakseli oli 120°-jakoinen niin sen työntötahdit olivat symmetrisesti siten samoin kuin tasaisimmin käyvän 4-tahtisen suoran 6-syliterisen moottorin. Eli voimaa tuli kuin turbiinista kahvaa vääntäen. Tyhjäkäynnillä oli vaikea huomata oliko moottori käynnissä. Ei mitään värinöitä mutta kun käänsi oikeaa kahvaa.. Niin mentiin! Hämmästyttävän vähäisten äänten myötä. Joten:
Jossain vaiheessa oli asiallisesti kolmiääniset punamuoviset kompressoritorvet. Mutta olin asentanut ne "tuutti" ilmavirtaa vasten jotta 'ääni menisi sinne missä sitä tarvittiin' niin Timi kertoi järkevästi, ettei niistä juuri mitään kuulunut. Ajoviiman ahtopaine painoi kompressorivirran takaisin 'kurkusta alas' joten äänenpaine ei vastannut innokkaita odotuksia. ja sitä paitsi: kompressorin virta söi pahasti akkua. Jossain vaiheessa luovuin punamuovisista turhuuksista ja ostin, vaihdoin noihin BOSCH sähkötorviin. NE herättivät puolikuolleetkin epäviresoinnuillaan.
Miinuspuolella oli sähköstartti. Koko käyttöaikana [OTE AJONEUVOHISTORIASTANI.xls] :
| merkki | tyyppi | RekNo | Vm | ostopvm | ajettu | km/vuosi | vuosia | myyjä | myyty | PÄIVÄÄ | km päivässä |
| Suzuki | T-550J | ZE-570 | -73 | 23.9.1972 | 23000 | 11849 | 1,94 | BENSOW | 02.09.1974 | 709 | 32,44 |
.. sähköstartti ei lukuisista yrityksistä huolimatta käynnistänyt moottoria kuin yhden ainokaisen kerran - minun suureksi hämmästyksekseni...
Ja ilmiömäisen T550J:stä olisi saanut upottamalla tuo moottori T500J-Suzukiin. Nimittäin sillä "viissatasella" voitettiin lukuisia ratakisoja vain moottoria virittämällä iskunvaimentimia vaihtamalla ja säätämällä. Sekä ClipOn-stongilla ja minikatteella. 500:nen Suzuki oli uskomattoman upea ajettava.
Mutta sen kone oli todellinen "täryjyrä" 2-t 2-cyl 500 ccm. Joka ravisti rajusti (5-vaihteella) 80-120 kph välisellä kierrosalueella. Ja minulla oli paras T500J koko Porvoon pätkäjengillä: niitä T500J:tä oli viisi - kuusi (kiitos Bensowin myyjän Timo Sinisalon) kaikki muut T500J:t tärisivät kierroslukualueen ylös loppuun saakka - enemmän tahi vähemmän mutta pahasti kuitenkin. Siinäkin oli kaatumaraudat. Kun ajoi tärinäkierroksilla niin kaatumarautaa ei näkynyt kuin "usvaisesti" ja ottaessaan (yrittäessään) koskettaa hilliten sitä oli kuin sähköisku sormille...
Vahvistukseksi tähän, että yritin kerran olla välittämättä tärinästä - "..antaa nyt täristä minkä haluat!" - mennessäni 7-tietä Loviisan suuntaan... No. Kävin Loviisan jälkeen puskatauolla [siis U:lla] ja ihmettelin miksi etuvalo ei pala? Tutkin valot. Etulähivalo. Vasen etuvilkku. Oikea takavilkku. Takavalo. Mittarivalo. Valot pimeinä. Mutterihelinää: pitäisi kiristellä.. Ja kas: työkalukotelon kansiluukku oli kadonnut... Ja kaikki työkalut pusseineen päivineen. Siellä ovat vielä alumiinikalut jossain ojan syvällä pohjalla vielä tänään... Että se tosissaan..
2) Koska tarjolla oli ruskeanpunainen jota emme halunneet.
Saatuamme tuon vihreän tajusin vuosia jälkeen kun takaluukku ei ollut millään mennä kiinni - piti lyödä alas lukkoon - että se oli kuljetusvaurioauto jonka toimitus siten viivästyi korjatessa/paikkamaalatessa... Hoiti auto kyllä hommansa. Hollanti-Belgiaa myöten heti 1975. Takapenkki vietti sen aikansa varastossa. Sitten sillä käytiin Fanøssä Tanskan länisrannikolla..
3) silloin oli juuri tullut kattonopeusrajoite. Tuossa [nyk: 170-tie] oli 80 kph rajoitus. Ja vauhtia vähän yli 130 kph.. Rikos vanhentunut.. ;-)
4) Ks. Naantalin leirintäalueen parkkeerauskuva jossa hämärästi/sekavasti ko. musta laatikko - oikeasti musta ;-) - juuri erottuu.
5) Os-La:n pihassa pientä huoltoa. Usein saadakseni olla touhuta rauhassa kävin sunnuntaisin aamupäivällä pitämässä hiljaisen hartaushetken moottoripyöräni kunniaksi.
6) Nykyään näyttäsi F1-kuljettajilla olevan samanoloiset - toki mittatilaustyönä - tehdyt kypärät joissa paksu sisävuoraus kuin GrandTurismossani.
https://en.wikipedia.org/wiki/Suzuki_GT550