"Nato? - Vai ei? Siinäpä kysymys"
2003 & 2007 - 2022
Joka on aivan väärin kysytty!
Suomi - muiden muassa - integroituu Euroopan Unioniin.
Suomi voi olla Suomi ja suomenkielinen oma kulttuurialueensa.
Tämän oikeuden säilyttämiseksi tarvitsemme niin uskottavan puolustuksen, että mahdollisen (todennäköisesti (?) joskus tulevan) kriisin yhteydessä mahdolliset uhkaajat miettivät sitoutuako "hankalan ja määrätietoisen päättäväisen pikkualueen haltuunottoon?"
Klisee: "meillä on oltava uskottava puolustus".
Samaa mieltä. Sitten alkavatkin spekulaatiot.
Joista on unohdettu järkevin vaihtoehto.
Se ei ole se helpoin mutta oikeastaan ainoa oikea tie.
EU:n puolustusvoimat.
Jossain vaiheessa 90-luvun puolivälissä puhuttiin valtiotasolla EU:n puolustuksesta ja sen työkalusta EU-puolustusvoimista.
Muistelen keskustelun hiipuneen ymmärrettävään päätelmään:
"Euroopan valtioita on lukuisia, ja siihen liittyy yhä enemmän erilaisesti asennoituneita ja varustautuneita maita: jokaisella on omanlaatuisensa puolustusdoktriini riippuen asemastaan Euroopan kartalla.
Kalusto ja menettelytavat ovat mitä moninaisemmat - ei sellaisesta saa pitkään aikaan mitään yhdessä toimivaa puolustusyhteisöä."
Ja niin EU kääntyi Naton puoleen. Natolla oli tarjolla toimiva kokonaisuus puolustuskysymyksiin.
Eihän kysymyksessä ollut "kuin" poliittiset päätökset ja kustannusten jakauma. Siitä päästiin suoraan yhteensovittamisen aikataulutukseen.
Sillä tiellä näemmä olemme vielä...
Ajat muuttuvat. Politiikka muuttuu.
Naton selkäranka; Yhdysvallat pyrkii vetäytymään kokonaispuolustuksen vastuusta.
Ymmärrettävää; se on hirvittävän kallista. Kehittää, tuottaa, ylläpitää ja huoltaa aselajeja. Jotka nielevät varoja Moolokin lailla...
Neuvostoliiton kohtalo osoitti selvästi tien jonne asevarustelu voi johtaa.
Yhdysvallat ovat taloudellisessa ahdingossa, puolustusmenoista(-kin) on leikattava, kuitenkaan vaarantamatta oman maan turvallisuutta. Leikataan sieltä mistä se vähiten vaikuttaa maanosan turvallisuuteen. Ja täsmäohjataan asebudjetti siihen missä koetaan suurimman vaaran amerikkalaisuudelle olevan: terrorisminvastaiseen sodankäyntiin.
Näin olemme päässeet siihen käsitykseen, että Nato jättää Euroopan puolustusta yhä enemmän Euroopan omalle vastuulle.
Siis.
Siitä nousee uudestaan asiakokonaisuus, Euroopan puolustusvoimat esille.
Mikäli, jos ja kun EU yhtenäistyy, omien puolustusvoimien olemassaolo ja toiminnallisuus kohoaa uuteen merkitykseen.
Tätä taustaa vasten on myös Suomen harkittava oman puolustuksensa varmistaminen.
Ensisijaisena pyrkimyksenä on sopeuttaa toiminta lähinnä EU-painotteiseksi.
Jotta otetaan järki käteen ja mietitään millainen tilanne Euroopassa on, on huomioitava, että Euroopan toimijavaltioiden vahva Nato-pohjaisuus.
Siis siten, että näiden maiden järjestelmät; koulutus- ja viestintä ovat jo hyvin Nato-perinteisiä materiaali- ja laitehuoltojen suhteen. Jos katsotaan kalustoa, (arvelen, että) voidaan uskoa niiden olevan kahta perustetta, nato-perusteisia (Ranskakin?) sekä venäjäperäisiä.
Yhtenäistäessä puolustusjärjestelmiä on taloudellisempaa valita se pohja jolla on jo suurin kate järjestelmätuottajana ja sopeutettava tulevat järjestelmät niiden mukaisiksi.
Näin vaikuttaisi todennäköisemmältä, että EU-puolustus rakentuu osittain jo olemassa olevalle Nato-perustaiselle yhteensopivuudelle ja edelleenkehitykselle.
Mutta siten, että edelliset kohdat: kehitys; tuotanto, ylläpito ja huolto pyritään siirtämään EU:n sisäisille toimijoille sitä myöten miten taloudelliset resurssit sen mahdollistavat.
Näin EU:n itsenäinen puolustus alkaa saamaan uskottavuutta jolla se kykenee ennaltaehkäisemään mahdolliset turvallisuusloukkaukset ja pienentämään kriisien mahdollisuutta Euroopan sisällä.
Tästä kehityksestä - jonka aikaperspektiivi on vuosikymmeniä - hyötyy myös suomalainen Suomi.
Jossain vaiheessa voidaan ottaa haasteita vastaan humanitäärisestä rauhaanpakoittamisesta räikeimmissä ihmisoikeuksien rikkomistapauksissa Eurooppaa laajemmalti. Ne on kuitenkin katsottava jokainen erikseen pyrkien neuvottelemaan kiistan osapuolten kanssa poliittisesta sopimuksesta jolla turvataan ihmisten tasapuolinen kohtelu YK:n peruskirjan ja ihmisoikeussopimusten mukaisesti. Vasta sitten harkitaan voimatoimijoiden lähettämistä ja ainoastaan YK:n oikeutuksella!
Sillä puolustus voimakeinoin on vain väline jota ei koskaan toivota tarvittavan.
Eivätpä kysyneet/lukeneet tätä ajoissa. Nyt mennään sinne jossa Venäjän vastarinta on merkittävästi suurempi... European Security Union olisi mielestäni kuulostanut vähän paremmalta Lähi-Idässämme...