50 vuotta sitten
Se oli monen yhteensattuman summa.
Joka alkoi jo 30-luvulla. Hänen sijoituskodeistaan jossakin/joissakin oli tapana antaa lapselle peräruiskeita. Kuten siihen aikaan oli tavanomaisen normaalia. Syynä oli joko ummetussairaus tai "sairaus" tahi rankaisu jostakin taikka "jostakin". Tahi antajan tahto [usein siksi, että hänellekin oli aikoinaan lapsena annettu {pakottaen..}]
Mutta - kuten monen muunkin lapsen - vatsa tottui toimimaan vain peräruskeita antamalla. Kierre oli valmis. Ja sitä riitti loppuiän.
Toinen tekijä - joka myös johtui lapsuudesta - oli äidin hylkääminen ja ehkä perinnöllinen ns. heikkohermoisuus johon liittyi oleellisena hylkämisesta ja sen toistumisen pelosta johtuva epävarmuus sekä arvottomuuden tunne.
Jotka joutuivat ristiriitaan Norma Jeanen muuntuessa Marilyn Monroeksi, koko Amerikan ja maailmanluokan tähdeksi. Seuratuksi ja palvotuksi.
Norma Jeanille tuli paineita jotka 'oikea' Marilyn Monoroe olisi - ehkä - kestänyt. Norma Jeane ei.
Joka johti lääkeaddiktioon. Rauhoittavia, rentouttavia ja nukuttavia.
Joista ainakin Nembutal oli mainittu kuoleman jälkeen. Se on voimakkaasti rauhoittava; yliannostettuna lamauttava ja siten hengenvaarallinen resepti lääke.
Tohtori, psykiatri Ralph Greenson oli kirjoittanut reseptilääkkeen; ehkä muitakin.
Joita Norma Jeane oli oppinut käyttämään ja oli niistä riippuvainen "selvitäkseen" roolinsa vaatimuksista (Marilyn Monroena).
Joita pitkällisen käytön myötä lääkekuri höllentyi "kourallinen-annosteluiksi" joilla saatiin 'rauhallinen' turrutettu yöuni.
Oletettavasti - jota tukee kuoleman jälkeiset tapahtumat - taloudenhoitaja Eunice Murray auttoi maailmankuulua; ihailtua näyttelijätärtä saamaan peräruiskeensa.
Tuolloin puolen yön aikoihin Norma Jean tunsi hermostuvansa ettei saanut unta ja Eunice tuli/kutsuttiin paikalle antamaan "se peräruiske". Ja jostain syystä - kumpi sen keksi, että lääkkeet: "kourallinen niitä" liuotettiinkin siihen peräruiskeveteen eikä - kuten tavallista; kuten aiemmin - otettu oraalisesti, suun kautta.
Välihuomautus:
Suomessakin on varoitettu leikkimästä alkoholiperäruiskeiden kanssa koska peräsuolen kautta alkoholi imeytyy tavattoman nopeasti elimistöön saaden vastaavaa suun kautta nieltyä alkoholiannosta voimakkaamman humalatilan sen vuoksi, että suolesta alkoholi - ja kaikki muu neste imeytyy huomattavasti nopeamin elimistöön kuin mahalaukun/ohutsuolen [normaalia] kautta.
Paksusuolen/peräsuolen tarkoituksena on säädellä imeytymistehokkuudellaan ihmiselimistön nestetasapainoa imemällä suolen sisällyksestä 'ylimääräinen' neste pois takaisin elimistöön dehydrautumisen; elimistön kuivumisen estämiseksi. Samalla uloste kiinteytyy helposti hallittavaksi ja pienempään tilaan.
Peräruiskeena annettu vesi ei nesteenä tee poikkeusta (päinvastoin).
Kohtalokkaaksi sen teki siihen liuotettu "kourallinen" rauhoittavia ja nukuttavia lääkkeitä.
Totuttu "oikea, sopiva ja riittävä määrä" olikin, nopean imeytymisen vuoksi - samoin; samasta syystä kuin alkoholimyrkytys - tappava määrä.
Lääkeainepitoisuus nousi hyvin nopeasti tainnuttavalle tasolle ja siitä edelleen lamauttavalle jolloin hengitys pysähtyi....
Norma Jeane oli tottunut 'nukahtamislääkityksen' rauhoittavaan, puuduttavaan ja unen lupauksen tuottavaan tunteeseen.
Ennenkuin hän tajusi, että nyt on jotain vialla: huumaantuminen tuli jotenkin omituisen nopeasti ja rajuna!?
Mutta: sillä hetkellä kun peräruiske alkoi virrata, oli Norma Jeane tuomittu: myrkytetty kloraalihydraatilla (8mg/ltr) ja pentobarbitaalilla4,5 mg/ltr.
[kuolemansyyn tutkijan määritelmät: Dr. Thomas Noguchi of the Los Angeles County Coroners office ]).
Lisäksi. Peräruiskeen odotettu ja tarkoitettu vaikutus on suolen toimiminen.
Näin tapahtui myös sinä yönä. Tavallisesti Norma Jeane oli kiirehtinyt vessaan joka oli makuuhuoneen vieressä.
Tässä tapauksessa ilmeisesti alkavan ja nopeasti pahenevan tokkuraisen olon myötä hänelle tuli vahinko vuoteeseensa. Eikä hän koskaan päässyt vessaan.. Ei edes saanut puhelimella soitettua apua tajuttuaan, että nyt oli jotain pahasti vialla... Käsi oli vuoteen reunan yli ojentunut pöydältä roikkuvalle puhelimen kuulokkeelle...
Eikä sinä aikana [60-luvulla] olisikaan apua ollut sillä rauhoittavien yliannostuksen lamauttaminen elintoimintojen ylläpitämiseen olisi tarvittu sairaalan leikkaussalin elintoimintoja (kuten avosydänleikkauksissa) yläpitäviä instrumenttijärjestelmiä.
Niihin turvautuminen oli myöhässä n. 15 - 20 sekuntia sen jälkeen kun hengitys lamaantui pysähtyi. Tämän jälkeen alkaa sydänkuolema. Ja minuutin - parin sisällä aivokuolema.
Jossain vaiheessa puolen yön jälkeen (tohtori Gleasonin kuulusteluissa aluksi ilmoittama saapumisensa paikalle aika-arvio) Eunice Murray hälytti luottolääkärin joka oli psykiatri eikä kirurgi - eikä silläkään olut enää väliä: runsaita minuutteja oli jo kulunut hengitys- sydänpysähdyksestä.
Tajuttuaan tapahtuneen - lääkäri hoitovirhetuomion pelosta ja Eunice osallisuudestaan tappavaksi osoittautuneesta peräruiskeesta jonka hän oli antanut pyynnöstä [jonka ainoa todistaja oli kuoleman kohteena] tai omasta ehdotuksestaan - he pelästyneinä ryhtyivät peittelemään tapahtunutta.
Siksi poliisin ja viranomaisten kutsuminen tapahtui vasta kun jäljet oli siivottu - ja tohtori korjasi hälytyksensä aika-arviota muutamalla tunnilla myöhemmäksi lähemmäs klo kolmea aamuyöllä - tapahtumaan osalliset olivat peitelleet tekemisiään parhaansa mukaan - vaihtoehtoja ei ollut juurikaan ja kuolleen henkilön, Marilyn Monroen julkinen hahmo suuntaisi yleisen mielenkiinnon ja julkisuuden valokeilan sekä viralliset tutkimukset poliisin, kuolemansyyntutkijan sekä terveydenhoitojärjestelmän heihin.
Siksi vuode siivottiin, lakanat pestiin ja sänky pedattiin ruumiineen löydettäväksi 'salaperäisen kuolemantapauksen' jäljiltä.
He sopivat keskenään mitä sanoa vaikka lausunnot sittemmin lipuivat yhteneväisyydestä antaen lisää syitä epäillä niiden todenperäisyyttä.
Kuten lukittu makuuhuoneen ovi - makuuhuoneen ovessa ei ollut lukkoa. Sisäänmurtautuminen ikkuna rikkomalla - sirpaleet olivat ulkopuolella....
Peräruiskevälineet "katosivat" tapahtumapaikalta. Tosin niiden olemassaolo; löytyminen on saatettu häivyttää julkisuudesta Marilyn Monroen mainetta suojellen.
Juomalasi 'ilmestyi' ensimmäisen poliisitutkinnan jälkeen vuoteen alle vahvistamaan olettamusta, että Norma Jeane oli nielaissut; huuhtonut vedellä kyseisen lääkeannoksen oraalisesti. Harhauttamaan ajatukset pois peräruiskeista. Sillä eihän maailmankuulu Marilyn Monroe käyttänyt peräruiskeita. (Norma Jeane oli kokonaan toinen juttu).
Los Angelesin kuolinsyyn tutkintaviraston lääkäri Thomas Noguchi määritteli kuolinsyyksi "akuutti barbituraattimyrkytys". Ks. http://en.wikipedia.org/wiki/Death_of_Marilyn_Monroe
Tähän ristiriitasekasotkusoppaan oli helppo kylvää salaliittoteorioita mafiasta ja FBI:stä, lie muistakin tahosta....
Kummatkin ja oikeastaan melkein kaikki asianosaiset ovat nyttemmin - 50 vuotta tapahtuneen jälkeen - kuolleita.
Dr. Ralph Greenson (born Romeo Samuel Greenschpoon, September 20, 1911 - November 24, 1979
Eunice R. Murray (March 3, 1902 - March 5, 1994)
(TAKAISIN)
